Otetaan nyt edistymiset ensin:

+ Seuraamisessa kuljetaan jo paljon suoremmin
+ Kontakti saadaan häiriöstä huolimatta
+ Treeni pienen häiriön kanssa onnistui myös siltä osin, ettei koira huomioinut muita ihmisiä
+ Eteen - käskyllä tullaan jo lähemmäs omistajaa, entisen pakittamisen sijaan

Ja sitten se huonompi osuus:

- Epäröinti istumisessä -> kokeilee mennä maahan ensin
- Omistajan ylimääräiset tiedostamattomat käsimerkit
- Lenkillä epävarmuus muista koirista -> negatiivinen kokemus vahvisti epävarmuutta
- Omistajan laiskuus, mitä tulee jälkien tekemiseen

Meillä on pienimuotoista treenitaukoa ollut tämä viikko, kun koiruus on nk. sairaslomalla. Lasinsiru viilsi haavan varpaanväliin -> sinne joutui orapihlajanpiikki -> haava tulehtui -> ell avasi haavan, poisti piikin + antibioottikuuri. Nyt yritetään välttää se, että sinne päätyisi uudestaan jotain ylimääräistä roskaa.

Sairasloman jälkeen jatketaan uudella innolla, nyt kun on taas jaksettu analysoida virheet ja vahvuudet. Ongelmien ratkaisuhan alkaa niiden tiedostamisesta, eikös vain?